Sukuni on muilta mailta

Muistattehan Martti HuuHaa Innasen tarinan Pielaveten lepikoissa, korkean rottinkipuun latvassa seikkailevasta Tartsanista, joka päästi hirveän voitonhuuton aiheen siihen jostakin saatuaan. Minulla on hyvin outo aavistus, että tuo Innasen Tartsan on kotoisin jostakin samankaltaisesta paikasta kuin vastikään löytynyt isoisäni, Gauril Hartikainen. Toki olen lukenut isoisästäni Gaurilista jo vuosia aikaisemmin ja tiennyt hänen olleen olemassa. Mutta vasta eilen eli siis 24.7.2012 sain käsiini ensimmäisen dokumentin tuosta sukuni miehestä, esi-isästäni.

Annoin kertoa itselleni, että isoisäni Gauril Hartikaisen kuva oli löytynyt Suistamon historianlaitokselta ja se luvattiin toimittaa minulle elektronisesti. Kuva oli kulkeutunut sodan jälkeen venäläisen sotavangin mukana Kaukasiaan asti, mutta palautunut sieltä sitten inkeriläisten mukana ensin Kuopion keskussairaalaan sisätautien osastolle ja sitä kautta Suistamon yliopiston historianlaitokselle lääkäriksi opiskelleen karjalaisen vaihto-oppilaan mukana. Kuvassa nuori ja komea mies istuu auton ohjauspyörän takana tyylikkäänä ja itsevarmana. Kuvan takana olevan tekstin mukaan kuva on otettu Viipurin markkinoilla. Saamieni tietojen mukaan isoisäni oli hakemassa kuuluisia Viipurin rinkeleitä nuoremman veljensä (nimi ei ole varmasti tiedossa, mutta saattaa olla Oleks) ensimmäisen lapsen ristiäisiin.

Autossaan istuvan Gauril Hartikaisen takana näkyy Viipurin tuttu linna ja sen torni. Pilvien pikseleistä voi päätellä sodan olevan jo melko lähellä, sillä pilvet pyrkivät aina sodan uhatessa tummumaan ja käymään rakeisiksi Karjalan taivaalla.

Mutta mikä kuvan tarinassa on kaikista ihmeellisintä, sain sen käsiini 24.7. eli samana päivänä, kun omat kaksospoikani Jussi ja Tuomas viettävät syntymänsä juhlapäivää. Aikamoinen sattuma. Mutta vielä suurempi sattuma on poikieni ja esi-isäni Gaurilin yhdennäköisyys. He kolmistaan olisivat kuin identtiset kolmoset. Ja etteivät ihmeet ja sattumukset loppuisi vielä tähän, kuvasta ilmenee kaikkien noiden kolmen miehen mieltymys autoihin ja niiden pieniin yksityiskohtiin. Gaurilin autossa oli halogeenivalot jo paljon ennen kuin ne edes keksittiin, kun taas Jussin ja Tuomaksen MROOM-beetleissä on uskomaton 1,2 litran turboahdettu bensiinimoottori, joka välittää käsittämättömät tehot niin tiehen kuin mieheenkin. Voi veljet. Vaikken aina olekaan asiaa täysin uskonut, nyt uskon sukuni olevan aivan muilta mailta. Muttei kuitenkaan ehkä Pieleveteltä, kun sieltä on tuon  tunnetun Tartsanin tuikea suku;-)